Puettavat tai mukana kuljetettavat teokset ovat asusteenomaisia apuvälineitä empatian herättelyyn. Ne kutsuvat ottamaan kontaktia, leikkimään, muuttamaan käyttäytymistä ja kenties jopa oppimaan pois yhteisölle haitallisista toimintatavoista. Empatiaobjektit ovat saaneet kipinän itsekeskeisyyttä ylläpitävästä tai lisäävästä epäkohdasta ympäristössä, politiikassa, asenteissa tai ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Ne käyvät ympäristön kanssa dialogia huomaavaisuudesta, tiedostamattomista tarpeista ja riippuvuussuhteistamme toisiin ihmisiin.

”Voitko katsoa hetken äitiäni” on tekstiilitekniikoin toteutettu vanhus. Jenni-Juulia työntää sitä pienessä sairaalasängyssä kadulla ja pysäyttää ohikulkijoita kauppojen, kahviloiden ja terassien edessä. Hän pyytää ihmisiä vahtimaan äitiään sen aikaa, että piipahtaa ostoksilla, hakemassa kahvin tai vessassa. Performanssin satunnaiset osallistujat jäävät hetkeksi vanhuksen luo. Palattuaan Jenni-Juulia juttelee halukkaiden kanssa kokemuksesta, omaishoitajien tilanteesta, ikääntymisestä, hoivakriisistä tai mistä vain.

”Köyhyystakin” selässä on näyttöruutu, jossa pyörii videoteos siitä, miltä köyhyys tuntuu. Asuun kuuluva päähine muuttaa käyttäjän ajatukset näkyviksi. 2000-luvulla länsimainen köyhyys ei välttämättä näy ulospäin eikä sitä voi päätellä vaatetuksesta tai puhelimen mallista. Teoksen inspiraationa on käytetty Helsingin Sanomien köyhyystutkimusta tammikuussa 2019 sekä sitä seurannutta verkkokeskustelua.

Teosten poliittisuus liittyy huoleen, että fyysisesti ja taloudellisesti etuoikeutetut ihmiset eivät enää pidä tarpeellisena opetella yhteisöllisyyteen ja vastavuoroisuuteen perustuvia selviytymiskeinoja. Siksi empatiaobjektit sisältävät vihjeitä tilanteista, joissa toinen ihminen tarvitsee juuri sinua. Ne ottavat kantaa luottamukseen perustuvan yhteiskunnan puolesta.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen on Klaukkalassa asuva tekstiili- ja käsitetaiteilija, puhuja ja vammaisaktivisti. Hän käsittelee installaatio- ja videoteoksissaan kiltteyssyrjintää, rakenteellista väkivaltaa, ihmisoikeuksia ja muotoilua, jolla ylläpidetään vammaisuuden matalaa statusta. 2019 Jenni-Juulia sai monitaiteen valtionpalkinnon  ja 2016 Nurmijärven kulttuuripalkinto Konstiniekan. 2018 hänen lyhyelokuvansa ”Reflector of Living Will” vammaisia puolustavasta hoivarobotista palkittiin parhaasta käsikirjoituksesta Pisa Robotic Film festivaaleilla. 2016-2017 lyhytelokuva ”Illusionist’s Visions” viittomakielentulkin ammatista haaveilevasta näkövammaisesta esitettiin festivaaleilla mm. USA:ssa, Ranskassa, Brasiliassa, Kanadassa ja Puolassa. 2019-2021 Jenni-Juulia toteuttaa empatia -objekteja Taiteen edistämiskeskuksen kolmivuotisella apurahalla.